Otne lea mu maŋimuš beaivi / Inger-Mari Aikio

Beskrivelse

Inger-Mari Aikio (Ima) ođđa girji Otne lea mu maŋimuš beaivi lea diktamuitalus, dialoga, mas iešsorbmejeaddji muitala iežas dovdamušain, jurdagiin ja fearániin. Su guoimmi divttain fas oidnojit dovddut, maid nuppi dagut ja buohcuvuohta loktejit su siste. Gili olbmosges livčče olu rávvagat das, makkár doaimmaiguin gillájeaddji olbmo eallin rievddašii. Njealjádin sáhkavuoru fidne maiddái iešsorbmejeaddji miella.

Jus mun ealán, buvttán morraša. Jus mun jámán, na – nu-u …
Jus mun beare vázzilivččen duoddarii, guoros gieđaid, guhkkelii ah guhkkelii.
Galle beaivve eana livččii julggiid vuolde?

Ima háliida bidjat lohkki smiehttat ja guorahallat iežas oainnu iešsorbmemii. Leago son egoista ja iehččái, gii ii beroš earáid dovdduin, dušše vállje sorbmet iežas? Galgágo olmmoš gillát gitta loahpa rádjai dasságo jápmin su árpmiha? Leago sus riekti válljet guođđit dán máilmmi, go gillámuš joatkašuvvá jagis jahkái iige leat doaivvage buorránit? Vai leago son olmmoš, gii ráhkista lagamuččaidis ja háliida beastit sin eret gillámušain, maid son ieš dagaha sidjiide?

Otne lea mu maŋimuš beaivi lea Inger-Mari Aikio 12. girji. Girjji olggošgovas lea Uhca-Jovnna, Jouni S. Laiti, duddjon dáiddaduodji Eana nu bávččaga. Olggošgova lea dáiddalaččat hábmen dáiddár Lada Suomenrinne.

* * *

Inger-Mari Aikios (Ima) nye bok Otne lea mu maŋimuš beaivi (I dag er min siste dag) med prosadikt er en dialog der hovedpersonen som begår selvmord forteller om sine følelser, tanker og hverdag. I livskameratens dikt åpnes følelser som den andres gjøren og sykdom fremkaller. Også bygdefolk har mange råd om hvordan den lidende burde ta tak i livet sitt. Den fjerde parts innlegg er selvmorderens sinn.
Ima utfordrer leseren til å tenke og vurdere sitt syn på selvmord. Er vedkommende egoistisk og selvsentrert som ikke bryr seg om andres følelser, og bare velger å ta sitt liv? Eller skal man bare slite vondt helt til slutten, til døden forbarmer seg? Har man rett til å velge å forlate denne verden, når pinen fortsetter år etter år og det ikke finnes håp for bedring? Eller er man et menneske som elsker sine nærmeste og vil spare dem fra lidelsene man selv forårsaker?
    Otne lea mu maŋimuš beaivi er Inger-Mari Aikios 12. bok. På omslaget er Uhca-Jovnna, Jouni S Laiti, kunstduodji Eana nu bávččaga (Jorda lider). Bildet er designet av kunstner Lada Suomenrinne.

* * *
Inger-Mari Aikion (Ima) uusin runokirja Otne lea mu maŋimuš beaivi (Tänään on viimeinen päiväni) on runollinen tarina, dialogi, jossa itsemurhan tekijä kuvailee tuntemuksiaan ja ajatuksiaan elämästään. Hänen puolisonsa runoissa käsitellään tunteita, joita toisen teot ja sairaus hänessä nostattavat. Kyläläinen taas tietää parhaiten, miten mielenterveyspotilaan ongelmat ratkeaisivat. Neljäntenä dialogiin osallistuu itsemurhan tekijän mieli.

Kirjallaan Ima haluaa saada lukijan miettimään omaa suhtautumistaan itsemurhaan. Onko tekijä itsekäs egoisti, joka ei välitä muitten tunteista, vaan tappaa itsensä? Onko ihmisen pakko kärsiä kunnes kuolema armahtaa? Onko hänellä oikeus lähteä tästä maailmasta, kun piina jatkuu vuodesta toiseen eikä ole toivoakaan paranemisesta? Vai rakastaako hän läheisiään niin paljon, että haluaa vapauttaa heidät aiheuttamastaan kärsimyksestä?

Otne lea mu maŋimuš beaivi on Inger-Mari Aikio 12. julkaistu kirja. Kannen kuvassa on Jouni S. Laitin taidekäsityö nimeltään Maa niin kipuilee. Kannen taiteellisesta puolesta vastaa valokuvataiteilija Lada Suomenrinne.